Niin se kaksi viikkoa meni. Tuntuu, että olisi vielä ollut nähtävää ja koettavaa.

Pauluksen työntekijäthän tekevät asukkaille itse lounaan (päivällinen tulee muualta isosta keittiöstä) ja vieressä Mona tekee lounaaksi vohveleita! Norjalaisethan laittavat ruskeaa juustoa vähän joka paikkaa ja tuntuu toimivan myös vohvelin välissä..
He valmistivat minulle tänään myös aivan ihanan läksiäis-suklaakakun..

Talon vastaava kuten myös aivan ihanan osastoni tiimivastaava kertoivat johtamiseen liittyen, että mikä heidän mielestään ei ole aivan niinkuin he haluaisivat on tarpeeksi aikaa työntekijöille. Tämä taitaa olla tuttua kaikille johtamistyötä tekeville, kiire on. Pauluksen työntekijät kuitenkin ovat hyvin tyytyväisiä johtamiseen, he eivät koe, ettei esimiehellä ole tarpeeksi aikaa. Talon vastaavan mukaan asiat sujuvat hyvin, koska talossa on niin hyviä tiimivastaavia, jotka hoitavat osastonsa johtamistyön hyvin ja näin ollen talosta vastaavalle jää aikaa esim. kokous/paperityöhön..

Osastoni työntekijöitä on hyvin monesta maasta (tänään esim. tansaniasta, pakistanista, ruotsista, somaliasta, norjasta), mutta yhteistyö näyttää sujuvan. Esimiesten mukaan norjan vaatima kielitaito on riittävä ja kun kuuntelin työntekijöiden soljuvaa puhetta, ei tuntunut olevan minkäänlaisia kommunikaatio-ongelmia.

Norjassa hoivakodin maksut ovat 80% nettotuloista ja se sisältää kaiken, mukaanlukien lääkkeet ja vaipat. Asukkaat ostavat itse vain hygieniatarvikkeeet. Jokaiselle asukkaalle on nimetty oma vastuuhoitaja. Osastolla, jolla olin on 12 asukasta ja aamuvuorossa 4 hoitajaa, iltavuorossa 3. Tyytyväisyyskyselyt asukkaille/omaisille tehdään kaksi kertaa vuodessa ja hyvin ovat olleet tyytyväisiä, en ihmettele lainkaan. Oslon kaupungilla, joka asukkaita lähettää, on myös olemassa lista, johon voi laittaa hoivakotitoivomuksen ja Paulukseen riittää tulioita. Talossa on asukkaita varten hoitajien lisäksi mm. lääkäri, kulttuurivastaava, fysioterapeutti, toimintaterapeutti.

Pauluksen työntekijät eivät kyllä suomea ymmärrä. miutta haluaisin kiittää heitä vielä uudestaan. Siitä, kuinka ystävällisesti minut otettiin vastaan norjaa puhumattomana ja englannin kielen kanssa vähän niin ja näin.  He tekevät todella hienoa työtä ja toivoisin, että myös suomessa osaisimme nauttia hoitotyöstä, niinkuin norjalaiset :hymyssä suin!!

Nettiyhteys ei ole oikein toiminut, joten kirjoittaminen ei ole onnistunut pariin päivään. Nyt näköjään toimii..

Vieressä kuva Pauluksen pääovelle tultaessa. Vanha pöytä täynnä luonnosta saatavaa materiaalia. Tosi tunnelmallinen kynttilöineen..

Viime päivinä olen ollut mukana kaikenlaisessa toiminnassa hoitotyön lisäksi. Päivätanssien jälkeen jututin talon kulttuurivastaavaa ja hän kertoi, että hänellä on hyviä kontakteja, joita kautta saa taloon erilaisia esiintyjiä. Hän myös itse laulaa ja soittaa. Osa esiintyjistä tulee ilmaiseksi ja joillekin maksetaan pientä palkkaa. Tansseissa ollut "bändi" kertoi minulle, että he tulevat ensi kuussa suomeen esiintymään. Mutta norjan kielen taitoni ei ihan riitänyt ymmärtämään mihin?

Talossa on myös pieni huone, josta on tehty kirkko alttareineen päivineen.. Norjalaisten virsien laulaminen oli aika vaikeaa, mutta yritetty on.

Olen seurannut osastoni tiimivastaavan työtä ja kysellyt häneltä johtamiseen liittyviä asioita. Hän toivoi, että olisi enemmän aikaa muille työntekijöille, sitten hän olisi tyytyväinen. Ja nyt hän on tehnyt myös talon vastaavan töitä tämän ollessa muutamia päiviä poissa.

Vigelandin patsaspuisto

Jalat väsyneenä olen kiertänyt nähtävyyksiä ympäri osloa sateesta huolimatta.
Vieressä on kuva Vigelandin patsaspuistosta, jossa on yli 200 patsasta.
Nähty on myös mm. kuninkaan linna, kaupungintalo, ooppera, kirkkoja, satama-alue, kauppoja.. eksynytkin olen  monta kertaa...
Aika monessa kahvilassa olen istunut viikon aikana, paljon kivoja pieniä kahviloita.

Viikko vierähtänyt niin nopeasti ja nyt ulkona sataa räntää. Talvi se on tulossa osloonkin.

Pauluksessa on runsas kulttuuritarjonta, onhan sen kehittämiseen aivan oma työntekijäkin. Joka arkipäivä on jotakin ja parikin kertaa päivässä. Toisinaan myös iltaisin. Olen ollut  oman osastoni asukkaiden kanssa kirkossa, tansseissa, runon lausunnassa..
Itse olen laulanut muutamalle asukkaalle suomenkielisiä lauluja ja siihen ovat rauhoittuneet ja nukahtaneet (tai sitten vaan laittaneet silmänsä kiinni, jotta lopettaisin?!)
Eräs asukas on myös kova pelaamaan lautapelejä, joten näin ylimääräisenä käsiparina olen hänen kanssaan pelannut joka päivä. Hyvin sujuu, vaikkei aina oikein löydy yhteistä kieltä.

Tänään minulla oli jo omia asukkaitakin, joita autoin ja hyvin sujui. Opettelin myös kuinka täällä jaetaan lääkkeet (ei jaeta erikseen valmiiksi vuorokausilääkkeitä, niinkuin suomessa) vaan otetaan dosetista ja tarkastetaan kansiosta, että kaikki on oikein. Ja kun olen antanut lääkkeet, se pitää kuitata erilliseen kansioon.
Kyllä minusta tulisi hyvä Norjalainen Hoitaja!

Viikonloppu alkaa ja sain töissä tänään monia hyviä ideoita, joita aion käydä katsomassa.

Toinen päivä takana, jotain jo osasin tehdäkin, mutta alkaa menemään kielet jo sekaisin. En aina edes tajunnut, että olin kesken lauseen ruvennut puhumaan suomea, kunnes hoitaja sanoi: sorry..?

KuMuu-mallista ei täällä puhuta, mutta miten hoitajat kohtelevat, kuuntelevat, ottavat asukkaan huomioon ym, niin se on juuri sitä parhaimmillaan. Asukkaalle annetaan aikaa herätä, jäädään vierelle laulamaan, annetaan lounaaksi suklaakeksejä, jos edes sitten söisi jotain, pelataan, laitetaan musiikkia, halataan...kerta kaikkiaan niin kaunista ja ystävällistä kohtelua.

Juttelin erään keikkatyöläisen kanssa ja kun kehuin hoitajia, niin hän sanoi, että ikävä kyllä kaikkialla ei ole aivan samanlaista ja meitä hoitajiahan on moneen junaan...

Vierailin heidän lääkevarastossaan (lääkkeet kuuluvat asukkaan hoitomaksuun) ja aika paljon samoja lääkkeitä löytyy heidän hyllystään, kun mitä me käytämme.

Ensimmäinen päivä takana ja mitä kaikkea sainkaan jo kokea.
Osasto, jossa olen on 12 paikkainen dementia-koti. Aamuvuorossa on 3 hoitajaa ja 1 opiskelija. Yksi heistä on tiimivastaava ja aluksi kuljin hänen mukanaan hoitotyössä. Hänen työnsä tuntui olevan hyvin lähellä omaani.
Kuntouttava työote on kyllä hallussa tässä paikassa, aikaa annetaan itse tehdä. Olin mukana auttamassa myös muita hoitajia ja jututin samalla heitä siitä, miten he kokevat työnsä. Hyvin samanlaista tuntuu olevan kuin meillä, työstä tykätään, välillä on rauhallisempaa, välillä kiireistä, ja palkkaa saisi olla enemmän.

 He tekevät itse myös päivän ruoat!!! Ja mikä hienoa, he tekevät joka aamu tuoreista hedelmistä mehua asukkaille. Tässä meille hyvä vinkki!

Niin kuin meilläkin työntekijöitä on useammasta maasta, mm. pakistanista, somaliasta, kroatiasta. He kertoivat, että heidät on otettu hyvin mukaan työyhteisöön, koska ovat opiskelleet hyvän norjan kielen taidon.

Asukkaista eräs rouva on kotoisin suomesta ja nyt kun muistisairaus on edennyt, hän ei enään puhu lainkaan norjaa vaan suomea. Olen nyt hänen"tulkkinsa".

Harjoittelin tänään norjaa lukemalla sanomalehteä ja runoja. Ei ääntäminen oikein sujunut, mutta hauskaa oli.

Pääsin myös seuraamaan fysioterapeutin vetämää jumppatuokiota. Isoon ruokasaliin oli tuotu "puolapuut", joiden ympärillä istuttiin ja tehtiin tuolijumppaa, puolapuista kiinni pitäen tehtiin mm. ylösnousuharjoituksia ja lopuksi käveltiin niiden välissä.

Ha det!

Matkani Osloon opiskelemaan/töihin alkaa huomenna sunnuntaina, nyt pientä jännityksen poikasta. Kaksi viikkoa kuluu varmasti nopeasti, on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Kaiken mahdollisen yritän saada irti, jotta tuomisia Suomeen olisi mahdollisimman paljon.